torstai 12. huhtikuuta 2018

Kliseeksi runon sydämelle


Palaan välillä elämäni miehiin, siihen yhteenkin
jonka suurin saavutus oli saada alkunsa
kolmen kimpasta kosteassa muistotilaisuudessa
Elämää kuoleman keskelle, kirjaimellisesti
Oliko se surullista määrittää persoonansa leskirouvan epäneitseellisestä sikiämisen ihmeestä
vai todellisempaa kuin mikään todellisuus inhimillisen lohdun ja kosketuksen paljaudesta.
En muista enää muuta hänestä,
mutta muistan hänet tunnistaessani oman alastoman haluni
juuri tässä tietäessäni
 miten tulevaisuus tulee nielemään itsensä maailman palaessa ympärillä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti