sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Because the night

En luonnehtisi häneen vihaa, raivoa
vain välinpitämättömyyttä ja ylimielisyyttä
Mielipiteeni muovautuu säännöllisesti
hänen hyvien ja huonojen aikojensa mukaan.
Pelkään jonain päivänä katkovani raajani
liukastellessani verilammikoissa,
mutta olen lojaali tehtävälleni loppuun asti.
Välillä hän tulee viereeni kun teen töitäni
kertoo minulle edellisestä yöstään
arvioi ilmeitäni ja hymähtelee.

Ei jokaisella naisella ole raiskausfantasiaa
vaikka jokaisella miehellä sellainen olisikin,
sanon aina, mutta ei hän koskaan kuuntele.
Ei hän ole lahja, ei tee palveluksia
säännöt eivät koske häntä, eivätkä enää minuakaan.
Siivoan kallonmurtumia, viiltäviä kipuja kylkiluiden väleissä
loputonta vuotavaa haavaa ja sormia kurkulla.
Joskus ajan pakoautoa, vaikka virtuaalitodellisuutta on
vaikeampi varastaa kuin materiaa.

Joka päivä opin jotain,
itsestäni ja hänestä, kauhusta ja itsepetoksesta
uskollisuudesta ja avuttomuudesta.
Tiedän ettei ihmiskehoa ole suunniteltu kestämään aina enemmän kipua,
vaan aina vähemmän
ja vain se pelottaa minua,
sillä alan epäillä kutsumustani,
harha-ajatella armoa vaistoksi asti.

Hän kutsuu minua nimellä Nemesis
joskus lempeästi, joskus pilkatakseen.
Usein hän tarttuu käteeni,
suutelee sitä kepeästi kuin menneen maailman herrasmies,
ja iskee sitten silmää kuin paholaisen lahkosaarnaaja

Niin paljon suuria eleitä mieheltä joka tietää
että vielä jonain aamuna siivoan häntä irti seinistä kloorilla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti