perjantai 13. lokakuuta 2017

Perjantai 13.


Se maksoi minulle vuosituhannen,
kalliiksi sanoisin mittaamatta kullassa
Ei silti pidä luulla, että olisin vihannut.
En.
Kadotusta se oli, itseni ja kaiken tielle osuvan;
Elämän liukumista eteenpäin sormieni lomitse, aina ohitseni.

Ompelin sormenpäihini tiukat tinalukot,
niiden alle paksua verta, miltei mustaa,
sormustimellisen jokaiseen.
En minä rintaani unohtanut, rikkoa ihossa
sietämätöntä haamukipua siellä mistä kiskoin ulos demonini.

Toistan tietäväni,
 ettei rakkaus puhuisi koskaan ohitseni,
se puhuisi vain minulle.

Juon yhden neulanpuristaman muistoille.
Vielä joskus viimeisen hänelle
kun synnit lopulta seuraavat, kiertyvät jalkoihini kerälle-
tekevät yhdeksi.


Ego ei ymmärrä eroa


Empatia ei tarkoita sitä
että tietää mitä tekisi toisen nahoissa
vaan sitä, että ymmärtää mitä toinen tekee omissa nahoissaan.