lauantai 11. helmikuuta 2017

Non serviam

Me olimme tietenkin olleet tässä maailmassa taas ne uudet höynäytettävät,
jotka kuvittelivat jotenkin selviävänsä ehjin nahoin toisistaan taivasta tavoitellessaan.
"Tämä pysyy hallinnassa, me onnistumme kyllä!"
Viimeisiä surullisenkuuluisia, suuruudenhulluja sanoja
kun kaikesta toivosta ja uskosta huolimatta
jälleen kerran kaksi sieluparkaa tuikkasivat toisensa
oman helvettinsä tulilla tuhannen sävyn tuhkaksi,
kivuksi ja kyyneleiksi.
Lähtöni jälkeen saatoin tehdä pienimuotoisen sopimuksen omien perkeleitteni kanssa.
Niiden, joita säilöin visusti pulloissaan,
mutta joille lopulta halusinkin ehkä antaa periksi.
Tiedän päätyväni edustusvaimoksi ikiaikaiselle Saatanalle,
sillä hänellä on jo suussaan vereni maku,
ei enää nuori eikä vielä vanha, mutta polttava
Ja kukapa minä olisin vastustamaan samaa pakkomielteistä paloa
ihon alla repivää, vaativaa ja piinaavaa
sitä yhtä ainoaa -
rakkautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti