tiistai 21. helmikuuta 2017

Koodi


Kun ei nähdä eikä puhuta hetkeen
mä hiivin salaa kuuntelemaan ääntäsi
kauaksi pois sieltä
missä tragediat kulminoituvat, puhkovat halun sokeaksi
Tulen löytämään itseni uudelleen sylistäsi
huulet huulesi arpea vasten,
jättämään jälkeeni
 häivähdyksen pillua ja bergamottia,
oman ainaisen ikäväni.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti