perjantai 27. tammikuuta 2017

(S)anomatta


Kun maailma suli hulluksi
järjesti huoneet uudelleen, ajatteli
tuossa rakastin häntä yöt läpeeni
tässä en ajatellut aina niin, tässä on vähemmän kipeää
tässä pysyn hengittämättä
Makuuhuone on liian pieni,
siellä ei liiku edes ilma
ei ole pakopaikkoja, pelkkää pimeää
Makaan silmät auki aamuyöstä
kuulostelen kuolemaa sisälläni
Hänen kanssaan jokainen yö ennen unta, jokainen aamu unesta ulos
kerroin ettei muita ole, ettei muuta ole,
yhä itseäni toistaen
Hiljaisuus ei ehkä koskaan pääse perille,
ei anna minun kuulua itseäni pitemmälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti