torstai 17. marraskuuta 2016

Viimeinen sammuttaa elävän valon


Anteeksi, etten jaa hautavesiä
en syviä, en maatuvia,
etten koskaan usko sinuun enemmän kuin itseeni

Olen sovitellut tyvenessä tuulikelloja huulillesi
luvannut poltetut kirkot,  pihlajan vedensydämen
loputtomat hartausharjoitukset pyhillä maillani

Tahtomattani olen turhaan lausuttu rukous
sille jumalalle joka ryömii ihoja aamuiksi
Pehmeämmissä unissa
olisin kulkenut sinusta päättymättömän päivän.

2 kommenttia: