torstai 24. marraskuuta 2016

Silmät punaisina kyynelistä


Päivä päivältä veriuran kaivertaminen
poskiin käy työläämmäksi.
Onko rakkaus liikaa pyydetty.
Jotain oleellista katosi matkallaan yhdeksi.
En enää tiedä kenelle puhut,
mutta et koskaan tarpeeksi etkä ajallaan,
et minulle.
Et sanonut mitään kun lähdin
älä siis sano mitään kun olen poissa.
On liian vähän yhteisiä muistoja
- Kukin pitäköön omansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti