tiistai 1. marraskuuta 2016

Lasi puristaa minusta hiekkaa


Aamuisin perkaan ahvenia
pieniä syyttäviä silmiä tuijottamassa
maitoliemisestä keitostaan

kuuntelen kenkien ropinaa peltikatolla
alas satavia miehitysjoukkoja

meillä lasketaan tuskin koskaan
kaikki sanat ovat vähintäänkin turhia
yritän pitää ääneni
vaikka murtovesiä ei kukaan kuulisikaan

rakkolevien takana lepäävät aina
harmaiden hiusten sardiiniparvet

Aamuni ovat hyvin merellisiä
Kalantuoksu herättäisi kuolleetkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti