Häiriö

Varjoissa ilkkuva historia
 työntää sormensa tulevaisuuden kurkkuun
ja siinä kouristellen
meri viemärin alla ottaa minut
Rypytetty kivi
hieroo alushousut ihoon
notkuu kyyneltä
varpaan paljastaessa
kivun kulkureitit
Hätäinen pako lusikalla lattian läpi kaivaen,
salaisuudet veden nielussa
mykkänä lukkona sisuksissa
Sydämen magneettikenttä räjäyttää kodinkoneita
solmii hiusten langat
paikkoihin joihin tarina ei ylety
Peili vääntelee naamaansa
ja huoneen fosforisessa taikapiirissä
kylven ihoni taas pehmeäksi,
viattomuuden tekojeni turvaksi.