torstai 20. lokakuuta 2016

Vaikeuttaanhan sitä


Puudutus ei yllä varpaisiin asti
kynnet tekevät yhä pimeää.
En aio opetella pyytämään anteeksi sitä
että olen olet kusipää.

Viimeisellä etapilla rullataan ikkunaa auki
juuri sen verran,
että sihistään hampaitten välistä:
Nyt helvetti riitti!

Huristellaan sitten kohti uusia päämääriä
aikaisia hautoja, nikotiinihuuruja,
rauennutta maksaa,
 Ruusun herkkyydellä.






2 kommenttia:

  1. Mistäs tällainen väkevyys putkahti? Rauhotuhan hyvä täti! No ei vaan kiitos jälleen ansiokkaasta tekstistä, joka oli paikoin tyly mutta samalla eehana! "Kynnet tekevät yhä pimeää" uusi, tuoreen oloinen metafora. Tästä tuli minun suosikkini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt kun menit kysymään niin...
      tämä tosiaan inspiroitui osittain keskusteluista erään runotoverin kanssa missä sivuttiin mm. pubiruusuja ja itseapuopasta teemalla näin teet parisuhteesta paskan alusta loppuun. Runotorstai sitten loksautti palaset paikoilleen. Vimman keskellä tietty pitää muistaa olla herkkääkin herkempi välillä. Ja joo, kyllä sitä aamupäivästä vähän syletyttikin, mut oon ihan rauhallinen jo :D

      Kiitos jälleen^^

      Poista