keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Tulenkantaja

Aloitin päivän miettimällä
kuka oli napsinut yöllä vääriä sieniä.
Huorien työsuhde-edut eivät kuulu kontolleni,
vaikka ymmärränkin jotain siitä jaetusta salaisuudesta,
pienoisesta hihityksestä, ei vaimo tiedäkään-silmäniskusta,
kun ollaan parin spektaakkelin verran spessuu.
En myöskään murehdi työasuja,
keskenänsä sopikoot läpinäkyvyyden asteen,
minulle on turha tulla muiden mekoista avautumaan.
Valitsen tänään mustaa sarkaa ja arvokasta pellavaa,
jotta tietäisitte, miten kovin vakavahenkinen kärsimyshedelmä olen.
Kiireinen päivä edessä, junou, on yksi maailma poltettavana, busybusy, runous on liikettä
ja kusenkin juosten.
Sovitan sinua aikatauluuni.
Jostain syystä löydämme toisemme aina ennen tuhoa.
Ei siis sillä, että koskaan etsisimme toisiamme.
Me vain löydymme sillä magneettisella varmuudella yhteen
jolla työnnymme irti kaikesta muusta.
No enhän minä valita, enkä voi valita.
Iltapäivästä jo piikitämme toisiimme kahvia ja lausumme ääneen rakkaussonetteja.
En kuulemma saisi rasittaa itseäni nyt (lääkärin määräyksestä)
mutta sanoilla on salattu, voimia vaativa mieli, niin,
juuri se kryptinen demonikieli.
Sinulle on tehtävä oma tila ja aika, eikä äärettömyydellä ole kiirettä,
aamuun on vielä matkaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti