perjantai 28. lokakuuta 2016

Sietämätöntä


Mä jäin kiinni katsomisesta,
 hajamielisyyttäni
ajattelin miten avaisin salaisuuksia
suukottaisin tummaa kerälle kiertyvää karvaa
vetäisin keuhkoni täyteen lämmintä ihmislihaa

Sen ilme oli juuri sellainen
että onko sulla lapsikulta nyt kaikki aivan kunnossa
saatoin jopa sanoa vahingossa ääneen,
että ei, nyt ei ole kaikki aivan kunnossa
tai siis en muista, tai siis voinko käydä vessassa

Puren huulta seuraavat kolme vuotta.
Eikä mun kasvot enää kavalla mua.
Lupaan. Ehkä.

Mä epäilen silti, että se työntää mun ihoni alle
tappavan annoksen kesäistä niittyä

ihan vaan kostoksi kaikista synneistäni.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti