keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Mainitsiko joku sanan parisuhde


Mitä se sitten olisikaan
kun maailmankaikkeus saattelee yhteen kaksi sitoutumiskammoista
toisensa vähintään hulluuteen ajavaa ihmissielua.
Ehkä universumilla on kiero huumorintaju, tai se vain pitää rottakokeista.
Onneksi jokin armo antaa väliin tuhat kilometriä äärettömyyttä
ettei aivan joka päivä tarvitse leikkiä hengellään.

 Toisina päivinä puhelin kasvattaa siipiä osuakseen sopivasti otsalohkoon.
Joinain päivinä paska nyt vaan on paskaa.
Turvasanoja on turha huutaa, niitä ei kukaan kuule eikä kuuntele.
Vain sydämet lasketaan, eikä niitä jumalauta jaella pitkin aika-avaruutta
aivan heppoisin perustein.

Naidaan kohdatessa saman verran kuin muistetaan hengittää.
Kiitetään yhä onnea lieventävistä tekijöistä, sillä kukaan ei jäisi henkiin
jos pitäisi joka päivä rakastella tuntikausia luovasti ympäri taloa siroteltuna
mitä moninaisimmissa akrobaattisissa asetelmissa.
Muistetaan myös tarkistaa säännöllisesti muut elintoiminnot.

Ja jos sitten sattuukin olemaan juuri se kävelevä hedelmällisyysonnenkalu
riittää kun hieman hierotaan ja katsotaan merkitsevästi.
Kasvatellaan  parit harmaat hiukset ja revitään nekin päästä.
Yhdessä sitten pohditaan mennäänkö kotiin alkon, apteekin vai neuvolan kautta.

Kun kaiken tämän ääriali-ja ylisuorittamisen jälkeen välillä
haluaa vain työntää nenän kainaloon ja kuunnella luita eheyttävää kuorsausta
tuntee siinä lopulta itsensä aika onnelliseksi
ja miettii hetken salaa, että ehkä tähänkin voisi tottua
huolimatta siitä, että toisina päivinä paska nyt vaan on paskaa
ja niinä muina päivinä kaikki on verta, kyyneleitä, hunajaa, hiustuppoja, kiljumista, hiljaisuutta
suukotusta, silitystä, silkkaa pornoa, itkemistä, nauramista, lohdutusta, pelkkää pöljää.
Kaikkina päivinä se on kuitenkin sitä, että ei päästä irti
ja muistaa sen parillisen määrän sydäntä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti