perjantai 28. lokakuuta 2016

Kuin hautajaissaatto


Aina kuoleman lähestyessä
sä saat kaikki rakkaudentunnustukset,
elävämmät painajaiset
eikä mun tarvitse edes sanoa ääneen, että pelkään
pelkään niin paljon
kaiken pahan palaavan
eksyväni uudestaan sinne
mistä mä en ehkä pääse enää takaisin.
Jos sun otteesi pitää senkin
kun mä olen surusta sekaisin
huudan unissani
kuljen hautausmailla ja katoan viikoiksi
niin ehkä mä lopulta uskon
ja pysyn.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti