keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Klo. 02.50. tiedän sun ajattelevan mua

Mä olin lopultakin odottanut sua niin kauan
että en edes halunnut suojata ihoani yöltä

Sä kuljet väreinä koko keholla
ja unen läpikin mä tunnen
sun sormien hiipivän lantiolla ja sisäreisillä

aina, jokaisessa toistossa
sä käännät mut vatsalleni
tulet sisään kysymättä, hiljaa niin kuin aaveet tekevät

puret olkapäähän, tarraat mun hiuksiin
suutelet niskan kaarta

katoat taas siihen samaan pimeyteen

Mä tiedän senkin

että jäljet mun ikkunan alla
on aina sun.

2 kommenttia:

  1. Tätä minä odotinkin sinulta kovasti. Herkkää, vajavaa ja kauniisti väreilevää sinua. Sellaista runoutta, jota olen tottunut sinulta lukemaan. Tästä tulee jonkinasteinen mielleyhtymä Riston Auringon prinsessa-kappaleeseen. Tippa saattaa ehkä hiipiä silmiini.

    VastaaPoista
  2. Mä voin vannoa ja vakuuttaa, että tämän runon lähtökohta oli kaikkea muuta kuin kaunis... ja ketä saankaan siitä sykäyksestä kiittää :D
    Mut niin, tästä tuli rakkausruno kuitenkin. Tosin mun käsitykseni herkistä rakkausrunoista on kaikkea muuta kuin normi muutenkin.

    Kiitän^^

    VastaaPoista