tiistai 6. syyskuuta 2016

Syyskyy




Synnyimme lumen keskelle
nostin sinut sisälleni kuumeisen kesän lämpöiseksi läikähdykseksi
peitoksi paleltuviin päiviin
en silti lopultakaan tiedä miten päädyimme sylikkäin pimeyteen

äläkä kysy minulta mitä haluan
sillä itsepintaisuuteni kiertyy sinuun aina uudelleen

kysy minulta mitä en halua




2 kommenttia:

  1. Tätä teki mieli lukea aina vaan uudestaan ja uudestaan. Tällä runoannilla pärjää kyllä ainakin pari päivää. Sopivan mietityttävää luettavaa. Mainittakoon että kaksi ensimmäistä riviä olivat ehdottomia suosikkeja. Syyskyy on myös nimenä sellainen, jonka olisin halunnut itsekin "keksiä". Tuollaisesta sanaleikistä tykkään hyvin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri kiitos sanoistasi, arvostan.
      Mun oli muuten pakko googlettaa toi syyskyy ja selvisi, että enpä ollutkaan ensimmäinen kun sen on hoksannut :D Ja tuosta pääseekin sujuvasti siihen, että jossain vaiheessa aina törmää kirjoittajana siihen, että niin moni asia on jo sanottu, mutta ehkä jujuna sitten on antaa se oma äänensä asian toistamiseen suodattuneena oman maailmankatsomuksensa lävitse.
      Sanaleikkien ystäväksi tunnustaudun minäkin^^

      Poista