keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Shhhhhhh!


Öisin se kuulostaa traktorilta
se on lämmin ja mä painaudun siihen kiinni
kuin ensimmäiseen ja viimeiseen.
Sillä on hassut varpaat ja turvalliset kädet,
mä tunnen itseni jotenkin pesäänsä käpertyväksi pikkulinnuksi,
eikä tää ole sitä, että mä tarvitsisin jotain isähahmoa.
Mun vaan pitää olla turvassa,
 sen sylissä, mielessä ja sydämessä.
Mä en koskaan ajattele ikäeroa
paitsi silloin kun pelkään, että imen siitä kaikki mehut
ja niinhän mä oikeastaan teenkin.
Kun se riisuu hampaillaan mun pitkävartiset sukat samalla kun nai mua
mussa värähtää sen kaiken kiiman keskellä hellyys.
Sellaisina hetkinä mä rakastan sitä läpikotaisin
enkä koskaan kerro sille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti