maanantai 5. syyskuuta 2016

Bijou


Keräsin hänen huuliensa hopeaa
huikentelevaisen mielensä jokaisen kurittoman liikahduksen
Nauroin ihastuksesta
hänen käsiensä kipinätanssille talveen juurtuneella ihollani

Tiesin hänen tietävän
miten valan hänestä luodin
teloitan taian ensimmäiseen lakastuvaan terälehteen

mutta on jo syksy
olen yhä tässä
magiaa hänen sormiensa alla

ja hiuksiini kuihtuu vanamoiden tuoksu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti