keskiviikko 31. elokuuta 2016

Mielin ja kielin


Olemme
syyntakeettomia lingvistisia sattumuksia

Rakkausvainaiden luutarhassa

yhtä maata kuin muutkin onnensa uneksineet
yhtä tomua kuin maailma pusertuu aluksi ja lopuksi


terälehtien syvänteissä
kasteeseen hukkuneita
palavien öiden tuhkaan nukkuneita.

Omituiset naiset pinnan alla


En koskaan löytänyt paikkaani
kukaan ei kirjonut sitä ihooni, ei koskettanut eheäksi, ei omakseen.
Halusin hänen kirjoittavan minuun pehmeän lihan ja kirkuvan kuoren
Kirpeän veden raakun, syvälle salatun ainutlaatuisen helmen.
Näin vain vääristyneen kuvajaiseni, pois sulavan suvannon
Toisen siellä
missä oma virvatuleni hiutui hiljaa tuonenvirtaan.


tiistai 30. elokuuta 2016

Sosiaalipornoluola

Katsoimme toisiamme silmiin aivan vahingossa

odotan että
vapaudut vankilasta
kärsittyäsi tuomiosi loppuun kaikkien vaimojesi murhista
(I'm Henryetta the 8th I am)

jätän tyttöystäväni ja karkaan kanssasi

murrat niskani
murran nenäsi
(mies piruksi, vuodat kuin ihminen)

napani versoo selkäydintä
lopullisia varjoja valoista
loputtomia hämärän hetkiä

uurnien sisältö ripotellaan tuuleen ruotsinlaivan kannelta
(älkää huomioiko humalaista taustakuoroa, tilaisuus on kaunis)

tarvitsen kiinnekohdan todellisuuteen
salaisuudet ovat läpi, puhki ja näkyvää
keppi on törkkimistä varten

ajamme läpi aution taajaman
Sale on mennyt kahdeksalta kiinni, olemme vähän myöhässä
Haluan sen vanhan kirjaston sillan vierestä,
sen savupiipun ruostuneet linnut
(Myöhästymme huomennakin)

Koukistat sormeasi, tiedät oikean kulman.

*

Tietenkään hän ei pidä jyrsijöistä
se olisi aivan liikaa nähty
Sotilaan tuleekin olla ylväs
jotenkin jalo
eikä piiruakaan periksi syöpäläisille

katalogista valikoimaa
ihmisyyden kermaa
ei koskaan sääriä syvempään
miksi pitäisikään
kun kaikki liha kuolee aikanaan
pitää osata valita huippunsa huolella

Hänen kanssaan ei puhuta hämärästä,
unimyssyistä,
tohveleista, kissanpojista, suudelmista
eikä koskaan varjoista, ei koskaan

Puhutaan kurista, halogeeneistä,
fotosynteesistä, oikeassa olemisen
sietämättömästä nautinnosta
tähtien kerettiläisyydestä
aina siitä
taivaankannen sulkemisesta yöksi


Hänen ylevässä voitonriemussaan
saattaisi kuulua epäröintiä
jos kuiskauksen sijaan
lukisin hänet ääneen

Pimeydessä on puolensa

sieltä katsoen valo kirjoutuu korostetusti
kuin liioitellen
paljastaen kaiken liian nopeasti
häviten kirkkaudesta ennen kuin
itse ymmärtää kadonneensa

ja pimeä
odottaa aina iltasatuaan.

maanantai 29. elokuuta 2016

Syksy katkoo kynnet


Kielto lukitsee kieleni
Mitä haluankaan sanoa
on merkityksetöntä sen rinnalla
mitä hän ei halua kuulla.

Oletko koskaan ollut rakastunut


Lääkäri saa hervottoman kikatuskohtauksen
kun kerron kumppanini kumiallergiasta
onhan niitä nähty, lainausmerkein useitakin
ymmärrän olevani liian viaton ja lapsenuskoinen
menen hämilleni, mutta pidän heleän nauruni
tuijotan kattoa ja yritän ulkoistaa ajatukseni
tutkivista käsistä siihen ettei kipu ole kipua
vielä saa mansikoita, uusia perunoita ja voita.
Yritän määritellä suhteen valuessani verta tutkimuspöydälle.
Panevatko rakastuneet ihmiset muita kuin rakastumisensa kohdetta.
 Onko yhtälössä jotakin mitä en ymmärrä.
Onko hänessä, tai suhteissa jotakin mitä en ylipäänsä ymmärrä.
Kirjoitan sanan rakkaus kovin köykäisesti, kirjoitan ja sanon.
Rakastan minttujäätelöä, kissanpentuja, aamukahvia, suklaata,
tilastoja ja kryptistä demonikieltäni
rakastan sitä huumaavaa onnentunnetta kun joku ymmärtää edes hetkittäin
mistä puhun, mitä tunnen
Rakastan ihmisessä kykyä nähdä itsensä ulkopuolelle,
mutta enemmän kykyä nähdä itsensä todellisena olentona
rakastan itseironiaa, rakastan pinkkiä kesämekkoani
Kylvän rakkautta ympärilleni kuin heikkopäinen
enkä tiedä rakastanko häntä todella, vai rakastanko sittenkin enemmän minttujäätelöä.

To my gentle giant


To that very shadow
I hid the softest of them sorrows
 once so plainly salient
now silent those birds of prey 

in the gaper of my darkest water
You seeking the round edges
on my unrelenting smile

awaken silence
as all-devouring rapture

us clawing our ways
 into each others' malleable flesh

 regretting nothing